Mitäs jännää Sarajevossa onkaan? 

[[split]]

Sunnuntai 31.7

Hypättiin sunnuntaina kello kuuden junaan kohti Sarajevoa. Hintaa matkalle tuli 5 euroa, joka sekin tuntui ryöstöltä. Ihmeteltiin laiturilla minkä takia paikalliset pönöttivät laiturin reunalla jo noin puoli tuntia ennen junan saapumista. Syy oli lopulta yksinkertainen – juna oli enemmänkin kuin liikkuva museo, ja itseasiassa lahjoitus Ruotsilta. Vaunuissa ei ollut tarpeeksi istumapaikkoja, joten Santtu istuskeli narikkakopissa ja minä nukuin poikittain lattialla. Matkantekoa ei helpottanu ollenkaan se, että suurin osa junan ikkunoista oli ruostunut kiinni, jonka lisäksi tupakointi tuntui olevan enemmän kuin velvollisuus tällä matkalla. Luulenpa etten ole tupakoinut yhtä paljon passiivisesti koskaan elämässäni..


Tupsahdettiin kymmenen jälkeen Sarajevoon. Hostellin pick-up toimii vain kymmeneen asti, joten päädyttiin ottamaan taksi. Ensimmäinen suhari kertoi matkaa olevan 10 kilometriä ja halusi tästä 10 euroa. Onneksi tiedettiin hostellin kautta, että matkaa on 4 kilometriä eikä siitä kannata maksaa kuin 5 euroa. Pistää silti sylettämään tuommoinen kusetus. Lopulta löysimme itsemme hostellilta ja uni maittoi melko hyvin.

Maanantai 1.8

Lähdettiin aamutuimaan hostellimanagerin pitämälle war tourille. Kyseinen mies on sotinut 4 vuotta serbialaisia vastaan Sarajevon piirityksessä, ja tiesi näin kertoa jännittäviä tarinoita sodasta. Sanottakoon, että Bosnia-Herzegovina on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen näistä on Republika Serbska, ja jälkimmäinen on Federazion Bosnia. Serbialaiset luonnollisesti haaveilevat yhdistymisestä isänmaansa kanssa, mutta toistaiseksi maan poliittinen tilanne on pahasti patissa, eikä yhdistymistä pidetä järin mahdollisena. Sarajevokin on jaettu huomaamattomasti kahtia Länsi- ja Itä-Sarajevoon. Idässä asustelevat siis serbit, lännessä bosnialaiset. Vedenjakajan toisella puolen asioiminen on normaalia, mutta asumista oppaamme piti mahdottomana kytevän vihan vuoksi. Yksi mielenkiintoinen vihanosoitus oli serbien tempaus maalata monta kilometriä tieviivoja katkoviivoista yhtenäiseksi viivaksi – liikennesääntöjenhän mukaan yhtenäisen viivan yli ei saa kääntyä. Serbit olivat kuitenkin säilyttäneet tieviivat katkonaisina siltä osin kun tieltä pystyi kääntymään heidän mailleen..


Kierros alkoi olympiahengessä, sillä kävimme katsastamassa Sarajevon talviolympialaisten kelkkaradan. Tunnelma oli aavemainen, sillä vuoristossa oli vankka aamusumu, jonka lisäksi graffitein töhritty rata ei kielinyt olympiahengestä tuumaakaan. Rata oli ns. palasina, sillä sodan aikana betonista valettu rata oli laitettu hyötykäyttöön mm. rintamalinjana.

Kelkkarata

Voisin referoida kaikki mielenkiintoiset detailit tästä kierroksesta, mutta lienee parasta keskittyä yhteen asiaan, eli maamiinoihin.
Serbit miinoittivat vuorten rinteet perinpohjaisesti, ja tuoreita miinoja löytyy vielä tänäkin päivänä patikointireiteiltä, joilla ihmiset viettivät vapaa-aikaansa ennen sotaa rauhallisissa tunnelmissa. Kierroksen aikana turvallista askelmaata olivat autotiet, parkkialueet sekä polut, mitkä oppaamme osasi ulkoa. Konkreettinen esimerkki aavemaisuudesta tai kylvetystä vihasta kävi ilmi eräällä parkkipaikalla, kun oppaamme tuumasi, että parkkiksen kulmassa törröttävä miinamerkki ei ollut siinä viime kerralla. Ilmeisesti miinanraivaaja oli löytänyt sen hiljattain. Huonolla tuurilla tällä paikalla olisi voinut käydä kusella. Viimeisen kerran..

Löydä kuvasta maamiina?


Loppupäivä kuluikin sitten kaikkea uutta sulatellessa, sekä nukkuessa.

Tiistai 2.8

Laiska päivä. Nukuttiin univelkoja pois. Kirjoiteltiin postikortteja. Kävin katsomassa Sarajevon Olympiamuseoa samalla kun Santtu veteli sikeitä. Kovin aavemaiseksi tämäkin pikaluistelurata on muuttunut sillä sitä ei huolleta.

Istuskeltiin päivää ja iltaa Zakopanessa tapaamamme aussin, Michaelin, kanssa, ja sovimme tulevista päivistä muutamia juttuja. Santtu kävi haistelemassa kameran kanssa siltaa, jolla Franz Ferdinand sanoi Gavrilo Principille ”Take me out.”

Tämän jälkeen aloitettiin kuuluisat kovapanosammunnat.

Käytiin kattelemassa illalla vähän auringonlaskua kolomistaan: