Jätimme torstaina Prahan taaksemme, ja suuntasime Tsekin ja Puolan rajan kupeeseen, eli Ostravaan.

Päivän ainoa ohjelma oli Colors of Ostrava – musiikkifestivaali. Elementtilähiöt sekä teollisuusalueet antoivat Ostravasta todella harmaan kuvan, joka lienee ehkä syy siihen, miksi kaupungissa järjestetään ko. festari.  

 Täytyy festarista mainita se, että alueella oli tukkumyymälä, josta sai ainakin lavatolkulla olutta. Tällainen järjestely helpottaisi uskomattoman paljon elämää suomen festareilla, sillä porukalla ei olisi tarvetta vetää nuppia sekaisin ennen alueelle tulemista. Jos alkoholin tarjonta ylittää kysynnän moniverroin syntyy tilanne, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä sen loppumista – tämä näkyi rennossa tunnelmassa. Toinen yllätys oli esiintymislavojen kupeeseen rakennetut istumakatsomot; esimerkiksi pyörätuolissa olevalle ihmiselle tämä on varmasti hyvä järjestely!

Meille illan pääesiintyjät mittelivät Gypsy brassin mestaruudesta; vastakkain olivat Fanfare Ciocarlia romaniasta ja Marko Markovic Orkestra serbiasta. Kattelepa tästä vähän menoa: Kalashnikov ja Born to be wild

Battlen jälkeen päätimme tuhota viimeiset korunat festarialueella, sillä valuutta vaihtuisi seuraavassa maassa. Tutustuimme The Herbaliserin keikalla muutamaan Ostravalaiseen duunariin, jotka olivat yllättyneitä siitä, että olimme tulleet suomesta asti heidän festareilleen. Interrailista kertomisen jälkeen juttu luisti mm. jääkiekon ja futiksen saralla. Vieraanvaraisia kavereita; nastravi!