Mitä Berliinissä voi nähdä päivässä? Tai mitä kaikkea jää näkemättä?

[[split]]

 

Päivässähän ehtii vaikka ja mitä. Me päätimme aamupalan jälkeen lähteä haistelemaan tunnelmia ja jäänteitä Itä-Berliinistä.  Käytiin katselemassa klassisia nähtävyyksiä, kuten Brandenburgin porttia, Juutalaisten muistomerkiä, sekä Checkpoint Charlieta, jonka jälkeen siirryimme päivän täsmäkohteeseen, DDR-museoon. Pitänee siis kertoa tarkemmin muutamasta asiasta, jotka jäivät minulle museosta mieleen:

Trabant

Sympaattinen Trabant kulki kaksitahtimoottorilla, eikä sen ohjaamosta löytynyt edes bensamittaria. Taitavimmat kuljettajat tarkkailivat matkamittaria ja arvioivat kuinka monta kilometriä matkaa oli jäljellä. Arviointikyvyn pettäessä autosta sai aktivoitua vielä viimeisenä oljenkortena kahden litran varasäiiön. Trabant kulutti vain 7l / 100km, ja sen hinta oli 980 D-markkaa. Vertailun vuoksi rakennustyömies sai noin 1150 D-markkaa kuussa palkkaa; Trabant todellakin mahdollisti tavallisen ihmisen liikkumisen.

FDJ

DDR:n johtajat olivat ymmärtäneet hyvin aikaisessa vaiheessa, että tulevaisuus on yhtä kuin nuoriso. FDJ oli nuorten sosialistien liike, joka tarjosi yhteistä hyvää nuorille laulujen, leirien ja monien muiden tempausten puolesta. Museosta löytyi laulukirja, joka sattui avautumaan mielenkiintoisesta kohdasta:

 

Monihan tuntee tämän laulun Sörnai Gushana, tai Sörkan poikina, jotka ovat peruja tästä kappaleesta: http://www.youtube.com/watch?v=IHlq_P5CI18. Ilmeisesti muutama tunnettu sävelmä oli suotavaa osata esimerkiksi suunniteltaessa lomaa toiseen sosialistiseen valtioon (muualle kun ei päässyt).

Vastapainoksi tälle kulttuuriannokselle kävimme nauttimassa Starbucksissa amerikkalaiset frappucinot (1 osa espressoa, loput kermaa, sokeria , makusiirappia, suklaamuruja, jäitä jne..), jonka jälkeen suuntasimme torimarkkinoille jota hostellimme henkilökunta suositteli. Kokeiltiin torihaipakassa erilaisia strudeleita, sekä thuringerilaisia bratwursteja. Makujen maailma avautui mukavasti 5 eurolla. Mentiin vielä illan päälle ihmettelemään Berliinin Olympiastadionia ulkopuolelta, sillä sisäpuolelle pääsy olisi vaatinut opastettua kierrosta ja kahtatoista euroa.

Mainittakoon Berliinistä se, että interrail passilla saa matkustaa S-bahn-junilla ilmaiseksi, jonka ansiosta säästimme kymmenisen euroa. Pussikaljoittelu tuntui olevan täällä erityisen yleistä, minkä huomasi asfalttiin liiskautuneista pullonkorkeista, sekä kiiltävistä lasinsiruista. Karistamme kuitenkin tämän maan pölyt jaloistamme huomenna, joten eiköhän jatketa ensi numerossa..

-L&S