Lähdettiin aamulla kohti Bosnia-Herzegovinaa..

Mutta eihän se ihan putkeen mennyt. Ostettiin bussiliput, sillä interrail passi meni umpeen - arveltiin, että yksittäisten lippujen ostaminen tulee halvemmaksi. Mentiin laiturille, ja kun bussi tulee myöhässä, käy ilmi, että laukuista pitää maksaa vielä pari euroa paikallisessa valuutassa. Nais. Käytiin toki aamulla tuhlaamassa viimeset kolikot eväisiin. Ei muuta kuin automaatille nostamaan rahaa - ei palkinnu nostaa yhtään ylimääräistä valuuttaa..

 

Kuten kuvasta näkyy ei matkaa ole paljoa, mutta menihän tuossa tien päällä silti kuusi tuntia. Mostarin bussiasemalla matkustajia odotti lauma hostellien sisäänheittäjiä, jotka kävivät päälle kuin yleinen syyttäjä. Santtu ei hoksannut, että hostellilta oli tullut tekstiviesti, jossa he ilmoittivat tulevansa asemalle vastaan. Ihmeteltiin mistä kaverit tiesivät, että meillä oli varaus, mutta kylläpä asia sitten selveni. Iltapäivä kului lyhyen kaupunkierroksen merkeissä, ja illalla diskuteerattiin aussitytön ja italiaanon kanssa kaikesta mahdollisesta. Odoteltiin lauantaita, sillä lämpöä piti olla noin 30 astetta ja tiedossa olisi huikea opastettu kierros... Bosnia-Herzegovina vaikutti näin ensialkuun mukavalta maalta, sillä hintataso ja ihmisten ystävällisyys ovat aivan toista luokkaa kuin Kroatiassa..

Lauantai 30.7

Hypättiin aamulla pakettiautoon. Ihmeteltiin miksi opas toi yhden jakkaran autoon. Otettiin toiselta hostellilta pari matkustajaa kyytiin - kaikki eivät mahtuneet istumaan penkeille, joten parhaan henkivakuutuksen omaava henkilö matkusti kiikkerällä tuolilla.. Käytiin mättämässä puolisen kiloa burekia naamaan - tällähän jaksaa koko päivän!

Käytiin eka ihimettelemäsä linnaa jonka nimeä en muista, mutta kuulemma tämä kylä oli aikoinaan suurempi kauppakeskus kuin Sarajevo. Kuva kertonee enemmän kuin tuhat jänistä:

 

Meno oli kuin Monzassa kun ajelimme pitkin kapeita serpentiiniteitä vuorilla. Lopulta löysimme itsemme Kravican vesiputouksilta. Ilman lämpötila oli +32, mutta kristallinkirkas vesi oli vain +15. Sukelleltiin ja paistateltiin päivää. Ei olisi heti uskonut, että Bosniasta löytyy tämmöinen paratiisi? Täällä olisi voinut viettää vaikka päivätolkulla aikaa!

 

Seuraava kohde oli Medugorje. Yksi Mostarin rikkaimmista naisista oli nähnyt täällä neitsyn Marian ilmestyksen 3000 kertaa 30 vuoden aikana.. Ennen vuotta 1981 paikassa oli 20 asuntoa, mutta tänä päivänä siellä on 40 000 vuodepaikkaa.. Jokainen tehkööt omat johtopäätöksens näistä ilmestyksistä.

Kierreltiin illalla paikallisia kuppiloita aussitytön sekä italiaanon kanssa, ja nautiskeltiin Sarajevska olutta. Taidettiin käydä mutka paikallisessa yökerhossa nimeltä Ali Baba. Karsea paikka, mutta miljöö oli mielenkiintoinen - yökerho oli nimittäin rakennettu kallion sisään..

Sunnuntai 31.7

Mostar on siis kuuluisa keskiaikaisesta sillastaan, joka tosin vedettiin säleiksi Jugoslavian sotilaiden toimesta, ja paikalliset järjestävät kerran vuodessa heinäkuun viimeisenä päivänä perinteiset hyppää jokeen - kisat. Pudotusta sillalta tulee 21 metriä. Kuulemma paikallisilla miehillä on jonkinlainen rituaali hypätä sillalta alas täytettyään 18 vuotta. Odoteltiin iltaa ja katseltiin vähän näitä hyppyjä, kunnes lähdettiin junailemaan Sarajevoa kohti..