Haluatko ostaa vokaalin?

Perjantai-aamu valkeni haikeissa tunnelmissa, mutta onneksi hotellin aamupala korjasi tilannetta. Päivän ohjelma oli matkantäytteinen, sillä alueen rautatieverkosto on kai rakennettu noin sata vuotta sitten. Oswiecim, eli Auschwitz, on puolalainen teollisuuskaupunki, jonka päärautatieaseman läpi vyöryi jatkuvasti junia hiililastissa, jonka lisäksi alueella on kaasutehdas, jossa tuotettiin noin 60 vuotta sitten myrkyllistä Zyklon-B kaasua. Aseman ympäristö, ja oikeastaan koko kaupungin ilme, on yksinkertaisesti synkkä. Ostravasta Oswiecimiin, on noin 50km matkaa, ja sielä Krakovaan toiset 50km. Silti kulutimme noin 5 tuntia päivästä junassa.. Ostravasta ei päässyt suoraan Oswiecimiin, joten menimme niinsanotusti muutaman mutkan kautta – aikamoista aikamatkailua:

Matka itsessään oli mielenkiintoinen, kun tutustuimme Zebrzydowicen asemalla kahteen ranskalaiseen kaveriin, jotka olivat Toulousesta kotoisin, ja matkalla Viroon. Samassa rytäkässä jouduimme tutustumaan johonkin paikalliseen kaveriin, joka oli ilmeisen selvästi aineissa. Kaveri nautiskeli keskiolutta jo aamu kymmeneltä, ja piti pilvisellä säällä aurinkolaseja ilmeisesti peittääkseen punoittavia silmiänsä. Onneksi kaveri oli sen verran tajuissaan, ettei tullut istumaan seuraamme kuin pieneksi ajaksi matkasta, jonka jälkeen tämä pyysi, että herättäisimme hänet Oswiecimin asemalla, sillä hänen yöunensa olivat jääneet vähiin. Kaveri nukahti syvään uneen noin puolessa minuutissa, ja säpsähti hereille kun poistuimme junasta asemalle juoksujalkaa..

Kävelimme asemalta Auschwitziin noin vartissa, ja päätimme käydä ensin Birkenaun leirillä, jossa suurin osa keskitysleirin vangeista murhattiin. Ukonilma ja piiskaava vesisade auttoivat ”pääsemään tunnelmaan”, mutta toisaalta leirin ihmetteleminen ja valokuvaaminen eivät olleet enää erityinen nautinto. Sateen tauottua menimme takaisin Auschwitzin museoalueelle, ja siirryimme tutkailemaan parakkeihin rakennettuja näyttelyitä.

Sanottakoon, että keskitysleirillä vierailu on aivan eri sfääristä kuin siitä kirjoittaminen, joten rohkaisenkin tässä asiasta kiinnostuneita käymään paikan päällä. Vierailu ei maksa paljoa, ja on enemmän kuin käymisen arvoinen. Meitä harmittivat eniten turistit, jotka eivät piittaa valokuvauskieltomerkeistä, saati siitä, missä kännykkää on soveliasta pitää päällä. Ota siis nämä asiat huomioon kun käyt tällä keskitysleirillä.