keskiviikko, 10. elokuu 2011

7.8-10.8 Skopje - Istanbul

Turkista tulee itsellä ensimmäisenä mieleen yo-kirjoitukset, sillä vastasin mantsassa maata koskevaan kysymykseen. Asiasta toiseen - minulle on jäänyt erityisesti se mieleen, että 25% maan väestöstä ei osaa lukea saati kirjoittaa, ja että maan talous rakentuu vahvasti maatalouteen sekä palvelualaan. Toki Istanbulin vanhat nimet, Eli Byzantion ja monopolin vastakohta eli Konstantinopoli ovat muistissa..

[[split]]

Häivyttiin siis sunnuntai-iltana klo 21 bussilla Istanbuliin. Ennen lähtö kyselimme hostellilta ennen lähtöä noin sata kertaa tarvitsemmeko ylimääräistä rahaa esimerkiksi matkalaukkumaksuja yms. varten - vastaus oli selkeä ei. Tämä piti itseasiassa paikkansa - ainoa vain, että meidän piti maksaa 100 dinaaria check-in maksua, jotta pääsimme ylipäätänsä laiturille josta bussimme lähti! Ihme touhua. Bussissa ei myöskään ollut wc-tiloja, mutta onneksi(?) bussi pysähteli tasaisin väliajoin huoltoasemille..

Matka oli sinällänsä jännittävä, sillä bussilippua ostettaessa Santun passin kuvasivu irtosi kovan käsittelyn seurauksena. Kateltiin päivän mittaan olisiko Skopjessa lähetystöä tms., josta saataisiin apua. Loppujen lopuksi ongelmia ei ollut.

Saavuttiin siis sunnuntaina 7.8 Istanbuliin, ja käytiin lähinnä pyörimässä lähialueella, sillä yöunet jäivät jälleen melko laihoiksi. Käytiin syömässä ja huomattiin karvaasti, että täällä kannattaa varmistua hinnoista aina etukäteen - tilattiin ruoan päällle cappucinot jotka maksoivat 3,5€ zipale.. Nauratti käydä Starbucksissa myöhemmin kun sama juoma kustansi 2€.. Ensimmäinen havinto Istanbulista oli se, että moskeijat dominoivat katukuvaa kokonaisvaltaisesti:

Maanantai 8.8

Piti sanoa, että hostelli sijaitsee Bosporin salmen eteläisessä osassa. Aamupalaa voi nauttia kattoterassilla, josta näkee mukavasti salmen yli:

 

Päätettiin hankkiutua Michael kanssa matkaparroista eroon, joten suunnattiin heti aamiaisen jälkeen lähimmälle frisöörille, ja otettiin turkkilaiset parranajot 10 liiralla. Turkkilainen parranajo eroaa amerikkalaisesta vain siinä, että höylällä taiteilun jälkeen ihoa taputellaan palavalla kangastikulla:

Tämän jälkeen suunnattiin Grand Bazaarille ihmettelemään miten paikalliset käyvät kauppaa. Tavallinen suomalainen ikävä kyllä ahdistuu melko nopeasti täällä, sillä kauppiaat ovat vähän väliä vetämässä hihasta sisään omaan liikeeseensä, jonka lisäksi mitään hintaa ei voi ottaa todesta (täällä on kuulemma helppo tingata 25% pois hinnasta). Pelkkä katse tuntui olevan monelle myyjälle ostosignaali - välillä tuntuikin, että jos silmissä olisi pahemman asteen hajataitto olisi asiointi paljon helpompaa.. Lähdettiin tyhjin käsin pois, mutta ihmetellään vieläkin sitä, että kuinka monta piraattituotetta vaihtaa omistajaansa täällä päivittäin. Toki voihan se olla mahdollista, että kaikilla istanbulilaisilla on varaa ostaa autenttisia Tommy Hilfigerin, G-starin, Guccin jne. vaatteita...

Seuraavaksi käytiin hakemassa vähän tavaraa Spice Bazaarilta. Valittiin kauppa jossa hintataso oli alempi kuin muualla, jonka lisäksi liikkeen henkilökunta oli vähemmän päällekäyvää. Oli oikeasti ihan helevetin mukava asioida.

Nälkä iski illalla ja hostellin manageri neuvoi meidät paikalliselle nakkifakiirille joka kulkee nimellä "Mr. fucker." Ei löydetty mestaa ihan heti, joten Michael erehtyi kysymään joltain sisäänheittoa tekevältä tarjoilijalta asiasta - ei pitänyt pokka.. Lopulta löydettiin perille, ja myyjä virnisti aika leveästi kun kysyimme häneltä: "Mr. fucker?".. lopulta tuliset kebabit vaihtoivat omistajaansa 5 liiralla - buenos! Loppuiltakuluikin hostellin kattoterasilla..

Tiistai 9.8

Jaha. Meikäläisen synttärit. Käytiin tekemässä ostoksia päivällä ostoskeskuksella, koska alkaa jo hiljalleen vituttamaan jokaisesta hinnasta neuvotteleminen. Jännä yrittää mennä kahville, kun jokaisella poistumiskerralla hinta tippuu aina 50%.. Anyway, illan päälle tarkoitus on mennä kuluttamaan viimeiset liirat pois synttäreiden kunniaksi Taksim aukiolle, joka on kuulemma paikallinen Champs-Elysee..

Keskiviikko 10.8

Reissu loppui tähän - kone Helsinkiin lähtee klo 15. Kiitos kun jaksoit lukea : )

lauantai, 6. elokuu 2011

4-6.8 Belgrad - Skopje

Aleksanteri Suuren jalanjäljillä

[[split]]

Aamubussi Belgradista Makedoniaan kesti noin 12½h luvatun 10h sijaan. Semmoista.

Makedoniasta tulee ensimmäisenä mieleen Aleksanteri Suuri. Aleksanteri on siis yksi historian menestyneimmistä sotamiehistä, ja jonkin perversion mukaan hän nimesi kaikki perustamansa kaupungit Alexandrioiksi.. Aikoinaan valtakunta oli kutakuinkin näin suuri:


 

Paljon on siis muuttunut vuosien varrella. Aleksanterin preesens ei näy kuitenkaan Skopjen katukuvassa millään lailla. Liikenteessä ei tunnu olevan sääntöjä, sillä mopoilijat ajelevat jalkakäytävillä ilman kypärää, jonka lisäksi autoteillä näkyy toisinaan aasien vetämiä vankkureita..

Skopjesta ei rehellisesti sanottuna jäänyt paljoa käteen, sillä edellispäivien bussimatkat saivat hartiat sekä niskan jumiin, ja tämä yhdistettynä jatkuvaan passiiviseen tupakoimiseen aiheutti mukavan päänsäryn pariksi päiväksi. Kokeiltiin lähigrilliltä vielä hampurilaista, joka paisteltiin hiiligrillillä, mutta lopputulos oli huono. Hostellin sänky sekä wc tulivat hyvinkin tutuiksi. Päätettiin "palata sivistyksen äärelle" yhtenä iltana, ja mentiin syömään McDonaldsiin. Ilmastoitu ostari, Bic Mac ateria, Mc Nugetit ja McFlurry tekivät oikeasti hyvää, sillä parin viimeisen päivän aikana on tullut syötyä niin paljon kebabia sekä tupakoitua passiivisesti että alkoi jo tekemään pahaa..

Noo, ehdittiin me kuitenkin käydä Matka nimisellä järvellä ihailemassa maisemia hetken aikaa. Patikoitiin jonkin aikaa mutta jäätiin paistattelemaan päivää maisematuoleille sillä opasteet olivat melko kehnoja. 

 Lähdetään tänään jatkamaan matkaa, ja linnankukkulalta näki ihan hyvin mihin päin sitä pitää mennä:

Jos Makedoniaa pitäisi kuvailla, kommentoida tai kehua, niin pitänee sanoa ainakin seuraavat asiat:

  • Hintataso on edullinen
  • Paikallisten nauttima tuoreista sitruunoista tehty limonaati on mainiota
  • Skopje on pääkaupungiksi todella rauhallinen 
  • Kerjäläisiä täällä tuntuu olevan yllättävän paljon
  • Kulkuyhteydet ovat nihkeät

Tänne voisi silti tulla uudelleen, koska hostelli oli aivan mainio, jonka lisäksi Ohrid järvellä olisi mukava käydä..

  •  

torstai, 4. elokuu 2011

Hauskoja liikennemerkkejä

Liikennemerkkien pitäisi olla mahdollisimman yksinkertaisia / vain yhdellä tavalla ymmärrettävissä...

[[split]]

Nämä merkit sen sijaan jättävät hieman tulkinnan varaa:

 

keskiviikko, 3. elokuu 2011

3.8 Sarajevo - Belgrad

Paineltiin Belgradiin, sillä yhteydet Sarajevosta muualle Eurooppaan ovat auttamattoman huonot.

[[split]]

Kroatian bussikeikasta viisastuneena säästimme vähän markkoja, jotta voisimme tarvittaessa maksaa laukut. Mutta eipä niitä nyt sitten tarvinutkaan maksaa erikseen.. Silti paikallinen bussikulttuuri pistää ihmetyttämään. Jotta pääset laiturille on sinun näytettävä matkalippusi sisäänkäynnillä. Kun menet bussiin näytät lippusi toisen kerran. Matkan aikana on pari passintarkastusta. Hieman ennen määränpäätä tienposkesta otetaan kyytiin kaksi tavallisen näköistä janaria, jotka tulevat tarkastamaan lippusi uudestaan. Siis kolmannen kerran. Ei pysty ymmärtämään. Matka alkoi klo 6 aamulla, ja olimme Belgradissa noin kolmen pinnassa. 

Sovittiin aiemmin, että mennään katsomaan FK Partizan Belgrade – RC Genk futismatsia hostellimanagerin kanssa. Olo oli kuin kotiin tulisi, sillä Srdjan ojensi meillä välittömästi kylmät oluet kun saavuimme hostellille. Olusien lisäksi meillä oli noin 10 euron arvoiset liput keskiviivan kohdalta katsomosta – parhaat paikat siis, tsaijaijai! Täytyy sanoa, etten ole koskaan ollut matsissa, jossa olisi ollut näinkin huikea tunnelma, joten annetaan videon puhua puolestaan..
 

 

keskiviikko, 3. elokuu 2011

31.7-2.8 Mostar – Sarajevo

Mitäs jännää Sarajevossa onkaan? 

[[split]]

Sunnuntai 31.7

Hypättiin sunnuntaina kello kuuden junaan kohti Sarajevoa. Hintaa matkalle tuli 5 euroa, joka sekin tuntui ryöstöltä. Ihmeteltiin laiturilla minkä takia paikalliset pönöttivät laiturin reunalla jo noin puoli tuntia ennen junan saapumista. Syy oli lopulta yksinkertainen – juna oli enemmänkin kuin liikkuva museo, ja itseasiassa lahjoitus Ruotsilta. Vaunuissa ei ollut tarpeeksi istumapaikkoja, joten Santtu istuskeli narikkakopissa ja minä nukuin poikittain lattialla. Matkantekoa ei helpottanu ollenkaan se, että suurin osa junan ikkunoista oli ruostunut kiinni, jonka lisäksi tupakointi tuntui olevan enemmän kuin velvollisuus tällä matkalla. Luulenpa etten ole tupakoinut yhtä paljon passiivisesti koskaan elämässäni..


Tupsahdettiin kymmenen jälkeen Sarajevoon. Hostellin pick-up toimii vain kymmeneen asti, joten päädyttiin ottamaan taksi. Ensimmäinen suhari kertoi matkaa olevan 10 kilometriä ja halusi tästä 10 euroa. Onneksi tiedettiin hostellin kautta, että matkaa on 4 kilometriä eikä siitä kannata maksaa kuin 5 euroa. Pistää silti sylettämään tuommoinen kusetus. Lopulta löysimme itsemme hostellilta ja uni maittoi melko hyvin.

Maanantai 1.8

Lähdettiin aamutuimaan hostellimanagerin pitämälle war tourille. Kyseinen mies on sotinut 4 vuotta serbialaisia vastaan Sarajevon piirityksessä, ja tiesi näin kertoa jännittäviä tarinoita sodasta. Sanottakoon, että Bosnia-Herzegovina on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen näistä on Republika Serbska, ja jälkimmäinen on Federazion Bosnia. Serbialaiset luonnollisesti haaveilevat yhdistymisestä isänmaansa kanssa, mutta toistaiseksi maan poliittinen tilanne on pahasti patissa, eikä yhdistymistä pidetä järin mahdollisena. Sarajevokin on jaettu huomaamattomasti kahtia Länsi- ja Itä-Sarajevoon. Idässä asustelevat siis serbit, lännessä bosnialaiset. Vedenjakajan toisella puolen asioiminen on normaalia, mutta asumista oppaamme piti mahdottomana kytevän vihan vuoksi. Yksi mielenkiintoinen vihanosoitus oli serbien tempaus maalata monta kilometriä tieviivoja katkoviivoista yhtenäiseksi viivaksi – liikennesääntöjenhän mukaan yhtenäisen viivan yli ei saa kääntyä. Serbit olivat kuitenkin säilyttäneet tieviivat katkonaisina siltä osin kun tieltä pystyi kääntymään heidän mailleen..


Kierros alkoi olympiahengessä, sillä kävimme katsastamassa Sarajevon talviolympialaisten kelkkaradan. Tunnelma oli aavemainen, sillä vuoristossa oli vankka aamusumu, jonka lisäksi graffitein töhritty rata ei kielinyt olympiahengestä tuumaakaan. Rata oli ns. palasina, sillä sodan aikana betonista valettu rata oli laitettu hyötykäyttöön mm. rintamalinjana.

Kelkkarata

Voisin referoida kaikki mielenkiintoiset detailit tästä kierroksesta, mutta lienee parasta keskittyä yhteen asiaan, eli maamiinoihin.
Serbit miinoittivat vuorten rinteet perinpohjaisesti, ja tuoreita miinoja löytyy vielä tänäkin päivänä patikointireiteiltä, joilla ihmiset viettivät vapaa-aikaansa ennen sotaa rauhallisissa tunnelmissa. Kierroksen aikana turvallista askelmaata olivat autotiet, parkkialueet sekä polut, mitkä oppaamme osasi ulkoa. Konkreettinen esimerkki aavemaisuudesta tai kylvetystä vihasta kävi ilmi eräällä parkkipaikalla, kun oppaamme tuumasi, että parkkiksen kulmassa törröttävä miinamerkki ei ollut siinä viime kerralla. Ilmeisesti miinanraivaaja oli löytänyt sen hiljattain. Huonolla tuurilla tällä paikalla olisi voinut käydä kusella. Viimeisen kerran..

Löydä kuvasta maamiina?


Loppupäivä kuluikin sitten kaikkea uutta sulatellessa, sekä nukkuessa.

Tiistai 2.8

Laiska päivä. Nukuttiin univelkoja pois. Kirjoiteltiin postikortteja. Kävin katsomassa Sarajevon Olympiamuseoa samalla kun Santtu veteli sikeitä. Kovin aavemaiseksi tämäkin pikaluistelurata on muuttunut sillä sitä ei huolleta.

Istuskeltiin päivää ja iltaa Zakopanessa tapaamamme aussin, Michaelin, kanssa, ja sovimme tulevista päivistä muutamia juttuja. Santtu kävi haistelemassa kameran kanssa siltaa, jolla Franz Ferdinand sanoi Gavrilo Principille ”Take me out.”

Tämän jälkeen aloitettiin kuuluisat kovapanosammunnat.

Käytiin kattelemassa illalla vähän auringonlaskua kolomistaan: