Heräilimme noin 7.30 pintaan, ja aamutoimista suoriuduttuamme otimme bussin Pirkkalan kansainväliselle lentokentälle..

Täytyy todeta, että Ryan Airilla lentämisessä on kaikki glamour kaukana. Siis todella kaukana. Onneksi Santtu tajusi nohevana, että voitaisiin ottaa paikat emergency exittien kohdalta, jolloin meille jäi mukavasti jalkatilaa. Stuertti kehoitti meitä tutustumaan hätäohjeisiin jos vain jotain sattuisi tapahtumaan, jonka seurauksena päädyimme keksimään mitä erilaisempia merkityksiä näille ohjeille.
 

 

Hätätilanteessa ei siis saa käyttää korkokenkiä. Samoin pelastusliukumäen pohjalle tulee hypätä telemark asentoon..

Ryan Airin lennot ovat kuitenkin yleensä ajallaan, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus, joten propsit siitä tälle firmalle. Koska Santtu ja minä arvostamme Fingerporia sekä puujalkavitsejä, pitänee meidän jakaa ainakin yksi huono vitsi kyseisestä lentoyhtiöstä:

Mitä eroa on Ryan Airin turisti- ja bisnesluokalla?

Bisnesluokassa on paremmat tarjoukset...

Niinpä niin. Hypättiin Bremenin lentokentältä ratikkaan ja täräytettiin suoraan rautatieasemalle eli hauptbahnhofille, ja otettiin juna Berliiniin. Käytiin toki aloittamassa päivä tätä ennen perinteisellä saksalaisella ruoalla, eli dönerillä. Deutsche Bahn on luksusta. Kuvataan tällä reissulla jokainen juna, niin tullee hauska kollaasi sitten reissun päätteeksi.

Saavuttiin Berliiniin noin viiden pintaan, ja lompsittiin hostelliin. Iltaa varten jäi pari tuntia aikaa, joten käytiin tsiigaamassa East Side Gallerya, syömässä thaimaalaista ruokaa, sekä tutustumassa paikalliseen olut tarjontaan. Ajateltiin vetää hiljalleen sikeitä, jotta jaksaa taas touhuta huomenna.

-l